Jälkiä
entisajan Ahvenanmaasta.

Venäjän armeija rakensi Bomarsundin linnoituksen strategiseksi etuvartioasemaksi länteen. Linnoitus tuhoutui kuitenkin Krimin sodassa vuonna 1854. Jäljellä olevat rauniot kertovat tärkeästä vaiheesta Suomen ja Ahvenanmaan historiassa.

Ruotsiin aiemmin kuuluneet Ahvenanmaa ja muu Suomi siirtyivät Venäjälle

Haminan rauhassa vuonna 1809. Vuonna 1832 Venäjän armeija aloitti päälinnoituksen rakentamisen. Siitä tuli Ahvenanmaan kaikkien aikojen suurin rakennus. Linnoitukseen kuului kolme toisiinsa liittyvää puolustustornia. Päälinnoitus toimi varuskunnan kasarmina, puolustuslaitoksena sekä Ahvenanmaan komendantin kansliana.

Linnoituksen ympärille kasvoi sekä siviileistä että sotilaista koostuva yhteisö, joka sai nimekseen Skarpans. Elokuussa 1854 brittiläis-ranskalaiset joukot hyökkäsivät keskeneräiseen linnoitukseen ja kukistivat sen puolustajat nopeasti.

Linnoitusta pommitettiin laivoista ja tykeillä neljän päivän ajan. Komendantti antautui 16. elokuuta, ja yli 2 000 vankia vietiin Ranskaan ja Englantiin. Päälinnoitus räjäytettiin 2. syyskuuta.

Krimin sodan päätyttyä vuonna 1856 Ahvenanmaa demilitarisoitiin. Linnoituksia ei enää rakennettu uudelleen. Nykyään alue on helposti saavutettava, 870 hehtaarin laajuinen muinaisjäännösalue.

Notvikenin torni

Notvikenin torni on linnoituksen erillinen osa. Ahvenanmaan siirryttyä Venäjälle vuonna 1809 saarista tuli valtakunnan läntisin etuvartio. Tärkeän vesiväylän linnoitustyöt aloitettiin noin vuonna 1830, ja päälinnoituksen rakentaminen alkoi vuonna 1832.